perjantai 11. heinäkuuta 2014

Pari taiteilijaa: Reijo Mörö ja Svetlana Kuu





Kuka olet?

Reijo: Reijo mörö

Svetlana: Svetlana Kuu, maalari, akvarellimaalari.


Miten olet päätynyt taiteilijan ammattiin?

Reijo: Mä luulen että se on alkanut kuten monilla muillakin kouluajoista, eli kuvis oli henkireikä verrattuna muihin oppiaineisiin. Sieltä tuli semmoinen kipinä.  Lukion jälkeen olin  töissä Raision tehtailla. Kun lama tuli  70 -luvulla, ei ollut yksinkertaisesti töitä ja muistan, että työkkärissä oli hirveän jonot. Silloin hain Kankaanpään taidekouluun. Opiskelin kaksi vuotta maalausta ja pyrin Kuvataideakatemiaan ja olin siellä neljä vuotta opiskellen taidegrafiikkaa Antero Olinin ja Juho Karjalainen johdolla.

Svetlana: Lapsuudessa olin koko ajan piirtämässä kotona. Olin hiljainen. Vaikka meidän perheessä ei ollut taitelijoita, minä halusin mennä lasten taidekouluun. Pienestä kaupungista onneksi löytyi hyvä taidekoulu ja hyvä opettaja. Sitten 16 -vuotiaana pääsin taideopistoon, jossa olin neljä vuotta. Sen jälkeen halusin enemmän mennä opiskelemaan Pietarin kuin Moskovan taideakatemiaan. Moskovassa oli enemmän Venäjän kulttuuria, mutta Pietari oli kansainvälisempi. Aloitin grafiikanosastolla, jossa oli myös akvarellimaalausta. Litografia ja serigrafia kiinnostivat myös. Olin 6 vuotta Pietarin taideakatemiassa ja Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla tein lopputyöni. Tapasin siellä grafiikanosastolla Reijo mörön. Siitä alkoi yhteinen elämä.

Mikä on parasta taiteen tekemisessä? 

Reijo: Parasta on tekeminen. Opetan päätoimisesti Saimaan ammattikorkeakoulussa, eikä aika jää omaan taiteelliseen työskentelyyn. Olen omaksunut prosessipäiväkirja systeemin, jossa kehittelen ideoita ja  sieltä on helppo siirtyä tekovaiheeseen kun vapaa hetki koittaa. Olisi kiva päästä tekemään pitempi kestoisesti ettei olisi aina niin rikkonaisia pätkiä. Kesäloma on sitä aikaa kun pystyy tekemään pitempi aikaisesti.

Svetlana: Parasta on jos joku saa minun tekniikasta ja taiteesta jotain omaan elämäänsä.  Minulle on tärkeää välittää mitä minä näen ja kuvata sielun, tunteiden liikkeet. Koen, että ilman vihreää väriä ei voi elää, siinä on koko elämän kirjo.

Mikä on vaikeinta taiteilijan ammatissa?   

Reijo: Olen onnellisessa asemassa, että on työ, virka, joka tuo toimeentulon. Nykypäivänä on yhä vaikeampaa tulla taloudellisesti toimeen taiteellisella työllä. Kun mä valmistuin, oli vielä opetustöitä tarjolla. Minusta kaikille olisi hyötyä taiteellisista opinnoista, ihan insinööreillekin.

Svetlana: Vaikeinta on työpäivän organisointi. Arjen ja työn yhteensovittaminen. Liian paljon vaikeita valintoja.


 Miten teidän arjessanne näkyy ammattinne?

Reijo: Ammatit näkyy viimeistään silloin kun toisella näyttely lähestyy. Työ vie ajatukset. Kyllähän siinä on molemmat mukana tilanteessa.  On muun muassa yhdessä vedostusta arjen pyörityksen keskellä ja valintoihin osallistumista, asiantuntija apu on lähellä.

Svetlana: Pari vuotta sitten olin lapsien kanssa, enemmän kotona. Nyt yritän löytää tasapainon, aikaa sekä lapsille että taiteen tekemiseen. Nyt on parempi aika työskentelylle kun lapset ovat koulussa.


Miten ammatti vaikuttaa parisuhteeseenne?

Reijo: Mustasukkaisuutta ei tule menestymisestä kun ymmärtää tekemistä samasta näkökulmasta.  Meillä erilaiset kulttuuritaustat näkyvät taiteen tekemisessä. Pietarin akatemia on perinteinen koulu, vankka peruskoulutus, mutta oman ilmaisun opetus on heikompaa kuin meillä. Eri kulttuurit perheen sisällä rikastaa ja vaikeuttaa kommunikointia. Pietarissa ei saa koulutusta näyttelynpidosta tai muusta käytännön prosessista kuten verotuksesta. Svetlanan on ollut pitänyt opetella käytännössä taitelijaelämä.

Svetlana: Kun puolisolla pitempi työkokemus, häneltä on voinut kysyä ja apu on ollut lähellä.  
Haastavaa on yksityisen ja sosiaalisenelämän yhdistäminen. 


Miten suhteesi taiteeseen on muuttunut alkuajoista tähän päivään?

Reijo: Aika on muuttunut. Nyt näkee ympärillä kuinka taide on lähtenyt pois kehyksistä. Olen tehnyt muutakin kuin grafiikkaa, mm. Performansseja. Nyt on ihana tilanne, että kun tulee ajatus, on valinnan mahdollisuuksia kuinka lähtee sitä toteuttamaan.  On tullut rohkeammaksi siinä ja voi kuunnella intuitiota mitä lähtee tekemään.
Akatemiassa kolmannella vuosikurssilla asenne omaan tekemiseen muuttui, vapautui.

Svetlana: Nykyään minua kiinnostaa paljon akvarellitekniikka ja eri paperit. Löytää vapaata tilaa valkoiselle paperille ja yksityiskohdille. Aihepiiri on täällä muuttunut kun täällä on pehmeää valoa, harmaampaa, se vaikuttaa paljon, Täällä on jotenkin enemmän mahdollisuuksia maalata, luontoa ympärillä, erityisesti vesi elementtinä on läsnä. Ja Suomessa on puhdasta vettä, se on itsessään kuin akvarellimaalaus ja ideaali akvarellimaalaukseen.

Svetlanan ja Reijon työt ovat nähtävissä Katariinassa 20.7.2014 asti. Tervetuloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti