Reijo: Reijo mörö
Svetlana: Svetlana
Kuu, maalari, akvarellimaalari.
Miten olet päätynyt
taiteilijan ammattiin?
Reijo: Mä luulen
että se on alkanut kuten monilla muillakin kouluajoista, eli kuvis oli
henkireikä verrattuna muihin oppiaineisiin. Sieltä tuli semmoinen kipinä. Lukion jälkeen olin töissä Raision tehtailla. Kun lama
tuli 70 -luvulla, ei ollut yksinkertaisesti
töitä ja muistan, että työkkärissä oli hirveän jonot. Silloin hain Kankaanpään
taidekouluun. Opiskelin kaksi vuotta maalausta ja pyrin Kuvataideakatemiaan ja
olin siellä neljä vuotta opiskellen taidegrafiikkaa Antero Olinin ja Juho
Karjalainen johdolla.
Svetlana: Lapsuudessa
olin koko ajan piirtämässä kotona. Olin hiljainen. Vaikka meidän perheessä ei
ollut taitelijoita, minä halusin mennä lasten taidekouluun. Pienestä
kaupungista onneksi löytyi hyvä taidekoulu ja hyvä opettaja. Sitten 16 -vuotiaana
pääsin taideopistoon, jossa olin neljä vuotta. Sen jälkeen halusin enemmän mennä
opiskelemaan Pietarin kuin Moskovan taideakatemiaan. Moskovassa oli enemmän
Venäjän kulttuuria, mutta Pietari oli kansainvälisempi. Aloitin grafiikanosastolla,
jossa oli myös akvarellimaalausta. Litografia ja serigrafia kiinnostivat myös.
Olin 6 vuotta Pietarin taideakatemiassa ja Saimaan ammattikorkeakoulussa
Imatralla tein lopputyöni. Tapasin siellä grafiikanosastolla Reijo mörön. Siitä
alkoi yhteinen elämä.
Mikä on parasta
taiteen tekemisessä?
Reijo: Parasta on tekeminen.
Opetan päätoimisesti Saimaan ammattikorkeakoulussa, eikä aika jää omaan
taiteelliseen työskentelyyn. Olen omaksunut prosessipäiväkirja systeemin, jossa
kehittelen ideoita ja sieltä on
helppo siirtyä tekovaiheeseen kun vapaa hetki koittaa. Olisi kiva päästä
tekemään pitempi kestoisesti ettei olisi aina niin rikkonaisia pätkiä. Kesäloma
on sitä aikaa kun pystyy tekemään pitempi aikaisesti.
Svetlana: Parasta
on jos joku saa minun tekniikasta ja taiteesta jotain omaan elämäänsä. Minulle on tärkeää välittää mitä minä
näen ja kuvata sielun, tunteiden liikkeet. Koen, että ilman vihreää väriä ei
voi elää, siinä on koko elämän kirjo.
Mikä on vaikeinta
taiteilijan ammatissa?
Reijo: Olen
onnellisessa asemassa, että on työ, virka, joka tuo toimeentulon. Nykypäivänä
on yhä vaikeampaa tulla taloudellisesti toimeen taiteellisella työllä. Kun mä valmistuin,
oli vielä opetustöitä tarjolla. Minusta kaikille olisi hyötyä taiteellisista
opinnoista, ihan insinööreillekin.
Svetlana: Vaikeinta
on työpäivän organisointi. Arjen ja työn yhteensovittaminen. Liian paljon
vaikeita valintoja.
Miten teidän
arjessanne näkyy ammattinne?
Reijo: Ammatit näkyy
viimeistään silloin kun toisella näyttely lähestyy. Työ vie ajatukset. Kyllähän
siinä on molemmat mukana tilanteessa. On muun muassa yhdessä vedostusta arjen pyörityksen keskellä
ja valintoihin osallistumista, asiantuntija apu on lähellä.
Svetlana: Pari
vuotta sitten olin lapsien kanssa, enemmän kotona. Nyt yritän löytää tasapainon,
aikaa sekä lapsille että taiteen tekemiseen. Nyt on parempi aika työskentelylle
kun lapset ovat koulussa.
Miten ammatti
vaikuttaa parisuhteeseenne?
Reijo: Mustasukkaisuutta
ei tule menestymisestä kun ymmärtää tekemistä samasta näkökulmasta. Meillä erilaiset kulttuuritaustat
näkyvät taiteen tekemisessä. Pietarin akatemia on perinteinen koulu, vankka peruskoulutus,
mutta oman ilmaisun opetus on heikompaa kuin meillä. Eri kulttuurit perheen
sisällä rikastaa ja vaikeuttaa kommunikointia. Pietarissa ei saa koulutusta
näyttelynpidosta tai muusta käytännön prosessista kuten verotuksesta. Svetlanan
on ollut pitänyt opetella käytännössä taitelijaelämä.
Svetlana: Kun puolisolla
pitempi työkokemus, häneltä on voinut kysyä ja apu on ollut lähellä.
Haastavaa on yksityisen ja sosiaalisenelämän yhdistäminen.
Miten suhteesi
taiteeseen on muuttunut alkuajoista tähän päivään?
Reijo: Aika on
muuttunut. Nyt näkee ympärillä kuinka taide on lähtenyt pois kehyksistä. Olen tehnyt
muutakin kuin grafiikkaa, mm. Performansseja. Nyt on ihana tilanne, että kun
tulee ajatus, on valinnan mahdollisuuksia kuinka lähtee sitä toteuttamaan. On tullut rohkeammaksi siinä ja voi
kuunnella intuitiota mitä lähtee tekemään.
Akatemiassa kolmannella vuosikurssilla asenne omaan
tekemiseen muuttui, vapautui.
Svetlana: Nykyään
minua kiinnostaa paljon akvarellitekniikka ja eri paperit. Löytää vapaata tilaa
valkoiselle paperille ja yksityiskohdille. Aihepiiri on täällä muuttunut kun
täällä on pehmeää valoa, harmaampaa, se vaikuttaa paljon, Täällä on jotenkin
enemmän mahdollisuuksia maalata, luontoa ympärillä, erityisesti vesi
elementtinä on läsnä. Ja Suomessa on puhdasta vettä, se on itsessään kuin
akvarellimaalaus ja ideaali akvarellimaalaukseen.
Svetlanan ja Reijon työt
ovat nähtävissä Katariinassa 20.7.2014 asti. Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti